Happy birthday to me!

Moikka! :) Tänään on siis mun synttärit ja aattelin siks tehä tän postauksen, jossa mun kaverit kertoo musta. Pyysin niitä kertomaan esimerkiks kuin kauan ollaan tunnettu ja miten olaaan tutustuttu, mitä muistoi meil on, millanen oon niiden seurassa ja mitkä asiat saa mut nauramaan tai surulliseks. Ja sit ne sai kans kertoo jonku "salaisuuden" tai sellasen jutun musta, mitä ne tietää mut välttämät muut ei, pelottavaa.. :D "Chäzä", Camilla, Anna ja Anni kerto musta jotai, mut Anni kirjotti niin pitkä tekstin, et siitä ois voinu tehä kokonaan oman postauksen. Siks se on tossa viimesenä, ni voitte lukee sen jos jaksatte :D Se on kyl hyvä ja Anni tuntee mut ihan parhaiten koska ollaan tunnettu niin pitkään :) Kiitti kaikil näistä! Mutta tässä ne nyt ois:


Kaisa:

Ollaan tunnettu Heidin (”Hidin”) kaa 1,5 vuotta ja tutustuttii isoskoulutukses. Meil on paljon hyvii muistoi, mil nauretaa yleensä aina. Heidi on mun seuras ihana oma ittes ja sen saa iloseks muistelemal kaikkee kivaa mitä ollaa koettu yhdes. Heidi ei yleensä oo surulline vaa nauraa kaikel aina ku vietän aikaa sen kaa. Muistan aina sen  ku oltii kävelees ja Heidi ”puhu linnuil”. :D Kerran käveltiin pimees meijän lähel ja Heidi luuli, et yhen talon piha oli mettä ja se oli jo menos sinne, ennen ku varotin et siel on sit uima-allas.. Kerran heidi kans tajus, et sen tietokonees on magneetit ja oli ihan innoissaan siit. Pari päivää sit opeteltiin apuskoulutukses viittomaan ja Heidi viittos sen nimen kaks kertaa väärin: Hidi. Siit tuli sit uus lempinimi :D Heidi on mun seuras ihana oma ittes, onneks ollaan tutustuttu!

Kaisan kaa oltiin kuvaamas joku kerta :)

Camilla:

Ollaan tunnettu Heidin kanssa siitä asti ku mentii samal luokal, eli Heidi oli kuus ja mä seittemän. Joku voi ajatella et Heidi ois sellane hiljanen, mut sit jos oikeest tuntee heidin ni voi kertoo et se on välil tosi sellane puhelias ja selittäjä, ei tarvi ku hiuka jotai väleihi lisätä ni heidi hoitaa loput keskustelust,.. Noei mut siis sitä on hauska kuunnella! :D

Muistoi on paljon: se ku leikittiin meijän pihal karviaissairaalaa joskus pienenä ja rokotettiin karviaisii niitten pensaitten piikeil :D ja ripari, nuokkari, isoskoulutus ja apuskoulutus. Sit menin heidin kans iha ekaa kertaa tallil, ja mentiin kans ekaa kertaa mun elämässä kattoo iha randomileffaa (joka oli hauska!!). Sit koulus kerran mul oli mustat sukat joist toine oli Puman ja toine iha perusmusta, ni sanoin siin jotai et toisest on kadonnu se Puma-merkki , et se on irronnu ja karannu, ni sit Heidi usko hetke ja oli sillee "oikeest, mite se pystyy? :o" hihihaha :D Heidin saa nauramaa aika moni asia, mut ainaki jos me keksitää ja suunnitellaa jotai uusii juttui niiku esim. porkkanaranskiksii, no emmä nyt muista mitä kaikkii mut just jotai sellasii iha tyhmii juttui :D heidiin voi luottaa ja mä voin puhuu sen kans melkee mist aiheest vaa ja sit sil on hyvä huumorintaju ja saa mut aina iloseks. Oon huomannu nyt viel selkeemmi ku ollaa eri kouluis yheksä samal luokal vietetyn vuode jälkee, et heidi on aivan mahtava ja sellane pikkune hauska, ja mul on usei ikävä, varsinki sitä ku istuttiin koulus vierekkäi ja nii :D Heidi on tooooooosi ihana ystävä, yks parhaist :))

vasemmalt oikeel Kaisa, mä, Camilla ja Maria Turkureississä :)

Anna:
Tutstuttii heidin kans koulus ja tunnettu lukion alust lähtien. Muistoina on kaikki meijän sekoilut ja kuvajutut, ja kiinnitin tarroi heidin puhelimee. Heidil on niin hieno tyyli ja upeet hiukset. Se ei oo koskaa törkee ja sen saa nauramaan vaikka mistä. Heidin saa surulliseks loukkaamal tai puhumaan sil ilkeesti. Heidi on ihana, sulone ja tosi mukava, ihan mahti mun seuras ainaki ja kuuntelee aina eikä koskaan keskeytä!

Anni:

Oon siis Anni, ja asun Heidin (tai Heikin, Heikun, miten vaan, rakkaalla lapsella monta nimeä;)) naapurissa. Tutustuttiin kun olin joku 3-4v (?) ja Heidi siis 5-6v. (älä tapa mua jos muistan ihan väärin!! xd) 10-11 vuotta sitten siiis. En ees tarkalleen muista mistä kaikki lähti, jotenkin vaan päädyttiin joskus leikkimään meijän hiekkalaatikolle ja siit se lähti etenemään.

Muistan, ku alkuaikoina en meinannu uskaltaa lähtee hakemaan Heidiä leikkimään. Kerrankin istusin meidän pihat erottavan puskan takana melkein tunnin, kun mietin että uskallanko mennä soittamaan Heidin ovikelloa vai en. Lopulta keräsin rohkeuteni ja menin, mut sain pettyä kun kuulin, että Heidi olikin kipeä. :D Ajan mittaan kuitenkin rohkaistuin, eikä ulos hakeminen ollut enää niin suuri kynnys.

Leikittiin melkein joka päivä yhdessä mitä erikoisempia lekkeijä! Kaikkii en todellakaan muista, mut se on jäänyt elävästi alkuajoista mieleen, ku kuljettiin Heidin kans meijän pihalla frisbeet kaulassa (siis ne oli sellaset mis on ”reikä” keskellä ja tungettiin ne pään läpi ja kaulaan) ja olin hetken hiljaa ja kysyin vähän nolona et ”mikä sun nimi olikaan ku en vieläkään muista kunnol?” XD Hiekkalaatikko ja keinut oli ihan meijän lempparei! Kehitettiin joskus kun keinuttiin niin siihen sellasia ”sarjoja”, eli tehtiin erilaisii liikkeitä ja temppuiltiin. Suunniteltiin esittävämme niitä yleisölle, mut se päivä ei koskaan tainnut koittaa…?

tässä esimerkkinä yks "keinuesitys" mikä ollaan tehty :D

Meijän matkal mahtuu niiiiiiiin paljon muistoja, et mult loppuis vuorokaudest tunnit kesken jos rupeisin niitä kaikkia selostamaan. Ja ehkä ihan hyvä vaan et kaikki meijän fiksut ideat ei tuu kaikkien tietoon… :D Ekana ku mietin Heidiä, mieleen tulee talli. Voin kiittää vaan ja ainoastaan tätä tyttöä, et oon löytäny hevoset! <3 Heidin mukana menin ekan kerran tallille kattomaan kun se ratsasti, pääsin ekaa kertaa ratsastamaan, sain ekan hoitoponini, ekan vuokraponini, pääsin hevosten ihmeelliseen maailmaan, seikkailemaan tallille, mun ekalle ratsastusleirille jne jne. Oikeestaan kaikki mun heppamuistot on koettu Heikun kans! :) KIITOS ♥

Sit ku jatkan miettimistä, ni mieleen tulee kaikki yökyläilyt, reissu Oonan luo, HIHS, apassionatat, kokkailut, leikkimökis nukkumiset, telttailut, puistoreissut, valokuvausreissut, yölliset seikkailut, kävelymatka skanssiin, hullut päähänpistot ja niiden viel tyhmemmät toteutukset. En tiiä mitä ei oltais kokeiltu Heidin kans :D Meijän vanhemmat on välil pitäny meit vähän vajaina (okei okei myönnetään, pitää vieläki) meijän juttujen takia. Voidaa olla toistemme luona ihan ku kotona, ei oo mitään paineita et ”mitä sen vanhemmat ajattelee?!”. Sen verra kauan ollaan tunnettu ja tyhmii juttuja tehty XD

Heidin seuras on helppo ja luonteva olla. Voi huoletta olla ihan oma ittensä, no make up eiku (; Ei tarvi miettii miltä näyttää, mitä sanoo tai miltä kuulostaa. Kyl me huomataan toisistamme jos toisel on paha mieli ja toisel voi kertoo kaiken. Jutellaan kaikesta!

Heidi on mun kans oma ittensä, pystytään heittää toisillemme ihan hullui ideoi ja jälkikäteen nauretaan, et ei kukaan muu tekis tällasta :D

viimesin tapaus eile (5.12.), ku vein Heidin sen synttäriyllätyksel

Heidin saa nauramaa oleman postiviininen, ilonen, oma ittensä. (eli mä aina heheheee:D:D:D) Kun keksitään yhdes kaikkee kivaa, suunnitellaan tulevaa, mietitään menneit, katotaan vanhoi kuvii ja videoi, ni yleensä molemmat nauraa nii paljo et maha sattuu :D Ja jos nauru pidentää ikää, ni meist kummastakaan ei tulla koskaan pääsemää eroo MUAHHAHHAA.

Surulliseks Heidii ei oo kauheen helppo saada. On meil pari riitaa ollu, mut ei piiitkään aikaan. Ja nekin mitä on ollu ja nyt ajattelee, ni voi vaan nauraa :D Kerran kirjotettiin jotain tarinaa, ja Heidi klikkas sen vahingos pois ja suutuin sil siitä (xd). Heidi lähti pois ja 5min pääst soitin sil perää itkien et tuu takas en tarkottanu sitä ja sit pian Heidi tuli ja kirjotettiin se tarina uudestaan :D:D Että näin xd Ei Heidii saa kovi helpol surulliseks, se on sellanen ilonen, positiivinen energiapakkaus !

Hmmm mitäs viel kertois Heidist :D Apua kuolen ku kerron tän ! Mut: pienenmpänä Heidi osas tehä tekoröyhyi niin hyvi, et se röyhtäili mulle aakkoset, nauroin varmaa kaks viikkoo sen jälkee ku mietinki sitä :D Pitäisiki kysyy osaaks se viel… (;

Hihi love u Heidi, kaikel rakkaudel tää teksti (;  T: parhain Anni                              

 ♥ JA SWEET SEXTEEN PULLANMURU ♥